Lumilautailu - opettajana Pekka Koskela
Lumilautailuun suhtaudutaan intohimoisesti. Toiset ajavat rakkaansa pois ja nukkuvat lautansa kanssa ja toiset olisivat valmiita ohjaamaan "märkäperseet" omiin reservaatteihinsa.
Lumilautailuun liitetään paljon erilaisia väittämiä, joihin vastaa Suomen erittäin menestyneen lumilautamaajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskela.
Väite 1 – Lumilautailu on vain nuorten laji!
Pekka: Tuossa väitteessä on niin vahva asennevamma sisällä, etten oikein haluaisi edes kommentoida sitä. Lautailun perustaidot oppii keskimäärin kahden kolmen hiihtokoulutunnin aikana, joten mistään atomifysiikasta ei todellakaan ole kysymys.
Väite 2 – Lumilautailu on vaarallista!
Pekka: Jokaisessa lajissa, jossa mukana on vauhtia, on myös pieni vaara läsnä. Hiihdonopettaja on aloittelijan paras turvavaruste. Kun perustekniikan malttaa opetella hyvin, laji on turvallista. Silti suosittelen ainakin kypärän ja mahdollisesti muiden suojien (rannetuki, suojahousut ja selkäpanssari) käyttöä.
Väite 3 – Lumilautailu on vaikeata!
Pekka: lumilautailu on helpompaa kuin alppihiihto! Siinä on vähemmän hallittavia muuttujia.
Väite 4 – Lumilautailu on raskasta!
Pekka: Totta! Alkuvaiheen jatkuvat ylösnousemiset käyvät kunnon päälle, mutta siitä pääsee nopeasti eteenpäin. Sen jälkeen homma sujuu ilman puuskutusta.
Lumilautailun lyhyt oppimäärä
Tasamaalla kannattaa tehdä paljon erilaisia tasapainoharjoituksia (hyppimistä etu- ja takakantilla eteen- ja taaksepäin ja ympyrää yms.) ennen hissiin nousemista. Luonteva seisominen laudanpäällä on kaiken a ja o. Laskuasento on rento, jalan nivelet hieman koukistettuina, hartiat laudan suuntaiset, katse menosuuntaan käännettynä, kädet laudan kärjen ja kannan yllä.
Rinteessä ensimmäisenä opetellaan vauhdinsääntely etu- ja takakantilla. Siinä lauta pidetään koko ajan takakantilla siten, että rintamasuunta on suoraan alamäkeen. Hyvä mielikuva tähän harjoitukseen on ”kaasupoljin”. Kun lauta on takakantilla, niin painamalla kaasua lauta lähtee liukumaan alamäkeen. Kaasupolkimia nostaessa takakantti jarruttaa vauhtia. Varo, ettei etukantti pääse haukkaamaan lumeen! Sama harjoitus tehdään myös etukantilla, selkä alamäkeen päin.
Vauhdinsääntelyn onnistuessa lähdetään viistolaskuun. Siinä laskuasentoa muutetaan siten, että vartaloa siirretään etujalan päälle. Painonsiirron jälkeen lauta lähtee liukumaan etujalan suuntaan. Muista pitää lauta koko ajan kantillaan. Pysähtyessä siirrä painoa yhtä paljon molemmille jaloille ja paina kanttia voimakkaammin rinteeseen. Tämäkin harjoitus tehdään molemmilla kanteilla.
Käännökset lähtevät viistolaskusta siten, että kohottaudutaan laudan päällä sen verran, että lauta menee pohjalleen hetkeksi ja kääntyy alamäen suuntaan. Laudan ollessa pohjallaan siirretään painoa kantilta toiselle, jolloin kulkusuunta vaihtuu. Tämä on vaikein asia lautailun oppimisessa!
Käännösten sujuessa sutjakasti siirrytään harjoittelemaan leikkaavaa käännöstä. Olennaisin ero peruskäännökseen on se, että laudan kantti pureutuu lumeen jatkuvasti ja laskeminen on vauhdikkaampaa ja kantin lumikontakti on voimakkaampi. Onnistunut leikkaava käännös vain suhisee korvissa ja rinteeseen jää vain terävä piirto laudan kantista.
Lumilautailuun oppii ylivoimaisesti helpoiten hiihdonopettajan kanssa. Oikeat välineet, oikeilla säädöillä, saa helpoimmin vuokraamosta.
Lumilautailutermejä
- Backside: lumilaudan backside puoli on se, jolla kantapäät ovat
- Box: rinteeseen tehty hyppyri
- Edge (=kantti): laudan pohjaa kiertävä kovametallireuna
- Fakie, switch: laskemista normaali etujalka takana
- Front Side: laudan reuna, joka on varpaiden puolella
- Goofy: Laskija, jolla oikea jalka on etujalka
- Nose: laudan kärki
- Pipe, paippi: lumesta rakennettu laskukouru
- Regular: laskija, jolla vasen jalka on etujalka
- Stanssi: siteiden leveys, kulma ja sijainti laudalla
- Tail: laudan peräosa
Lumilautailulinkkejä
Katso videot
|
Jätä palautetta tästä sivusta
